Fragmenta membranea -kokoelma Kansalliskirjastossa


Fragmenta membranea -kokoelma sisältää 9319 pergamenttilehteä noin 1400:sta keskiaikaisesta kirjasta. Valtaosa näistä oli keskiajalla käytössä nykyisen Suomen alueen seurakuntakirkoissa. Suurin osa lehdistä on peräisin latinankielisistä liturgisista kirjoista, mutta kokoelmaan kuuluu myös juridisten ja teologisten teosten fragmentteja. Kokoelman vanhin lehti on 1000-luvulta, myöhäisimmät 1500-luvun alusta.

Fragmenta membranea -kokoelma on suurin Suomen keskiajalta säilyvä kirjallinen aineisto. Se antaa edustavan kuvan siitä, mitä maamme varhaisin kirjallinen kulttuuri oli ja miten luku- ja kirjoitustaito saapuivat Suomeen. Kokoelma on laaja, ainutkertainen ja valottaa sellaista Suomen historian osa-aluetta, josta mikään muu aineistokokonaisuus ei kerro.

Kokoelma on myös kansainvälisesti harvinainen otos keskiajan arkipäiväisistä käyttökirjoista. Seurakuntakirkkojen kirjoja säilyy hyvin vähän kaikkialla Euroopassa, sillä ne menettivät käyttöarvonsa reformaation, vastareformaation ja kirjapainotaidon myötä. Koska kirjojen pergamentti oli kestävää raaka-ainetta, se otettiin uusiokäyttöön. Ruotsin valtakunnassa kierrätyksestä vastasivat Vaasa-ajan kruununvoudit, jotka hyödynsivät pergamenttia tilikirjojensa kansina 1540-luvulta alkaen. Kiertäessään maakuntia ja hajottaessaan seurakuntakirkkojen kirjoja kansimateriaaliksi he tulivat vahingossa keränneeksi edustavan otoksen keskiajan jokapäiväisimmistä ja muualla enimmäkseen tuhoutuneista kirjoista.

Voutien tilit kaikkialta valtakunnasta arkistoitiin Tukholmaan, mutta kun Suomi vuonna 1809 liitettiin Venäjään, maata koskeva asiakirja-aineisto siirrettiin ensin Turkuun ja sitten Helsinkiin. Näin myös 1500- ja 1600-lukujen voudintilit keskiaikaisine kansineen saapuivat Suomeen. 1840-luvulla pergamenttikannet irrotettiin silloisessa Valtionarkistossa tilikirjojen ympäriltä. Pergamenteista muodostettiin erillinen kokoelma, joka siirrettiin Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston kirjastoon (nykyinen Kansalliskirjasto) Senaatin päätöksellä vuonna 1843.

Kuvia